kesäkuuta 27, 2011

Kymppi takana

Huh, huh. Hoitokerta sujui taas ihan mallikkaasti. Ensimmäistä kertaa kuuntelin musiikkia koko hoidon ajan ja torkuin silmät kiinni lokoisaan asentoon säätämässäni tuolissa. Joka kerta kun avasin silmät maailmasta, johon musiikki ja siitä johdetut ajatukset olivat minut kuljettaneet olin yhtä pöllämystynyt siitä missä oikein olin. Musiikin avulla yritin myös pitää yllä energistä oloa ja uskotella itselleni, että sytostaattien negatiivinen vaikutus on enemmän kiinni niiden tiedostamisesta kuin kehon reaktioista. Ei ollut, mutta ainakin kerta sujui nopeasti reippaita ralleja luukuttaessa.

Kerrassa ei itsessään ollut mitään ihmeellistä, mutta siinä on, että ensimmäistä kertaa joudun käymään toipumisprosessin läpi itsekseni, ilman perhettä. Aiemmat kerrat ovat tavallaan menneet siinä sivussa, vaikka oireet taas tavallaan ovatkin näytelleet pääosaa omissa tuntemuksissani. Nyt pienet sivuosan esittäjät ovat mummolassa ja minä yksin tuntoineni. Saapa nähdä onko tämä helpompaa vai vaikeampaa ilman arjen ruutineja koossa pitäviä elementtejä.

Tosin on heti myönnettävä, että vanhempien luoksehan minä hoidon jälkeen tulin ja ajattelin viettää täällä pahimmat pari päivää. En minä kuitenkaan ihan niin kokeilunhaluinen ole, että jättäisin äidin tarjoaman hoivan käyttämättä kun siihen hänen vapaapäivänsä myötä kerran avautui mahdollisuus.

Tämä jäi käteen juhannuksesta (monen muun hyvän asian ohella kylläkin) ja toimi tänäänkin loistavasti:

2 kommenttia:

  1. Juhannus meni hoitovapaan merkeissä. Tuli siinä ystävien kanssa muisteltua B.B.Kingin suomen konsertteja. Mutta samalla muistot palasivat myös ZZTOP:n recycler touriin ja kesäkuuhun 1991, paikkana Oulunkylä. Hieno keikka !
    Omat hoitokeikat jatkuu ensi viikolla, tänään ei tullut kovin hyviä uutisia kontrollissa, syöpäpirulainen voi hyvin ja jatkaa, onneksi rauhallista, kasvuaan. Viivytystaistelu jatkuu, periksi ei anneta.
    Voimia toipumiseen ja seuraaviin hoitokertoihin, väitän että itsensä tsemppaamisella on vaikutusta sytokokemukseen. t. pete

    VastaaPoista
  2. Hienoa kuulla, että sinulla riittää uskoa ja voimia, vaikka tulokset eivät niin hyviä uutisia tuoneetkaan. Itsekin olen jo ehtinyt pohdiskella hoitojen jälkeistä kontrollia ja siitä nähtävää hoitojen toimivuutta. Tosin se ei taida antaa kuin alustavan kuvan ja todellisuus selvinnee sitten pikkuhiljaa. Ensimmäinen kerta lienee kuitenkin se jännittävin.

    Kyllä minäkin uskon, että vahva mieli on yksi tärkeä lääke sytostaattien rinnalla. Ja musiikkilla sitä saa piiskattua jaksamaan, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Ainakin itselläni on näin ja jos oikein ymmärsin niin sinullekin musiikki antaa energiaa eteenpäin jaksamisessa.

    Voimia ja taistelutahtoa myös sinulle! Saisipa nuo ukkosen jyrinät ja salamat imettyä itseensä. Siis jotenkin hyvällä tavalla.

    VastaaPoista