marraskuuta 14, 2011

Kolmen kuukauden kontrolli

Blogin kirjoittaminen on hetkeksi jäänyt. En ole unohtanut tätä, mutta en vain ole osannut hetkeen kirjoittaa mitään. En tiedä osaanko nytkään, mutta teki vain mieli.

Olen miettinyt paljon tuntoja ja ajatuksia, joita syöpä on minussa herättänyt. En tiedä ovatko ne alkuhuumaa hoitojen loputtua vai pysyvämpiä rakennelmia, mutta sillä ei liene niin hirveästi väliä. Pääasia lienee, että olen ne kokenut ja ehkä saanut niistä jotain itselleni. Mitä nämä ajatukset sitten ovat sitä on vaikea kuvailla tai pukea sanoiksi. Ehkä palaan niihin kun saan ajatukset jotenkin jäsenneltyä ja jos osaan niitä ylipäätään verrata aikaan ennen sairaslomaani ja taudin diagnosointia.

Vaimoni sanoi hyvin jokunen viikko sitten, että vaikutan siltä kuin olisin koko ajan humalassa. Ja suunnilleen siltä minusta tuntuukin. Nykyään ajattelen selvinpäin samoin kuin ennen kännissä paitsi, että ajatuksissa on tolkkua vielä seuraavanakin aamuna ja puheesta saa selvän. Erotuksena humalaan on selkeästi taas se, että asiat eivät juurikaan tunnu miltään, vaan ne tulee otettua juuri sellaisina kuin ne ovat. Eivät sen kummempina. Harmeista on tavallaan kadonnut harmi, mutta mieli on kuitenkin iloinen. Tunne on vähän outo, mutta sisäisesti todella hyvä.

Tänään teki mieli kirjoittaa myös siksi, että aamulla oli ensimmäinen kontrolli ja kaikki oli kuten pitääkin. Veriarvot olivat palautuneet normaaleiksi (tulehdusarvot olivat laskeutuneet oikeille kohdilleen ja valkosolut nousseet kauas riskirajoista) eli terveen ihmisen lukemiin ja muutenkin kaikki oli tutkittujen asioiden osalta kunnossa. Mitään erityistä huolta ei siis enää pitäisi olla elämisen tai tekemisten suhteen. Tähän asti olen ehkä hieman vältellyt uimahalleja ja muita tartuntaherkkiä paikkoja ylimääräisiä tauteja väistääkseni. Enää ei kuulemma tarvitse.

Seuraava kontrolli on kolmen kuukauden päästä ja silloin tehdään taas PET-kuvaus ja katsotaan miltä sisäinen todellisuus näyttää.