Tähän asti olen valinnut naurun. Ei itkussakaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta jotenkin vaan kun kipu on jatkunut tarpeeksi kauan ja alkaa olla mitta täysi niin suusta purskahtaa itkun sijaan nauru. Naurun tai tirskahtelun lomassa tulee usein myös sadateltua tutut voimasanat sekä turhautuminen tähän kaikkeen.
Molemmissa on myös sama puhdistava voima. Erona on ehkä, että itkun jälkeen sitä on jotenkin tyhjentynyt kun taas naurusta saa lisää energiaa. Toki sellainen vatsaan sattuu kieriskely vie mehut yhtälailla kuin kunnon itku eli kunnolla tekemällä pääsee samaan lopputulokseen.
Tämän jakson uusi ja ikävin asia oli käden tai ilmeisesti oikeammin sen suonien särky. Kipu ei tuntunut tulevan oikein mistään, mutta pysyi onneksi olkapään ja kämmenselän välissä leviämättä muualle kehoon. Se oli samalla tavoin sykkivää kuin vatsakipu, mutta muuten en löytänyt sille vastinetta aiemmista tunnoistani.
Lääkkeillä ei ollut juurikaan vaikutusta särkyyn tai sitten minulla oli väärät pastillit. Lämpö auttoi sen aikaa kun mikrossa lämmitettävä jyväpussi pysyi lämpimänä, mutta sitten se taas palasi. Neljässä päivässä särky onneksi laimeni lähes kokonaan. Vieläkin hiukan juilii, mutta sitä en enää jaksa laskea.
Armeijan jälkeen ajattelin, että enää ei ole pakko tehdä mitään. Miten väärässä sitä voikaan olla. Huomenna olisi sitten kahdeksas kerta. Mielessäni lasken niin, että huomisen jälkeen on jäljellä enää neljä kertaa. Vähän siinä huijaa itseään kun unohtaa huomisen ja seuraavat kaksi viikkoa. Sen verran kuitenkin tekisi mieli joka kerta jättää menemättä, että asialla ei liene mitään merkitystä.
Sytostaatit, täältä tullaan!
Tsemppiä huomiseen hoitoon! Miten sitä lohduttaisi, en osaa sanoa muuta kuin: toivottavasti kaikki siellä menee hyvin ja hoitoa seuraavat päivät sujuvat ilman pahoinvointejä yms.
VastaaPoistaMinä olin tiistaina hoidossa ja nyt olenkin sitten taas nukkunut pari päivää oikein urakalla. Sinulla lienee vaikeampaa tuo nukkuminen päivällä, kun on pieniä lapsia. Mutta onneksi he tuovat sitä suurta iloa ja onnea ja tulevaisuutta elämään mitä nyt tarvitset! Jaksele, voimia sinulle ja perheellesi.
Kiitos kovasti! Eikä tässä onneksi suurempia ahdistuksia hoitoa kohtaan ole päässyt kehittymään. Jotenkin vain näin viimeisenä iltana usein iskee pieni angsti asiaa kohtaan. Sitä kun on pitkästä aikaa kohtalaisen hyvä olotila, mikä sitten huomenna huuhtoutuu sytostaattien sekaan.
VastaaPoistaEiköhän se huominenkin taas mene kuten edellisilläkin kerroilla. Lapset pitävät hyvin huolen, että pahaolo ei ota ylivaltaa ellei se äidy todella kovaksi. Sen verran nuo pienet miehet pitävät liikkeellä, ettei jokaista tuntoa ehdi jäädä miettimään.