kesäkuuta 23, 2011

Jaksaa jaksaa

Jostain syystä maalin lähestyessä voimat alkavat useimmiten hiipua vaikka mitään todellista syytä ei olisikaan. Matkalla harvemmin on mitään merkitystä, lopun häämöttäminen yleensä riittää. Monesti esimerkiksi lenkillä kotioven lähestyessä alkaa tuntua, että enempää ei olisi enää jaksanutkaan, vaikka edellisillä kerroilla oli tuossa kohtaa vielä monen kilometrin päässä kotoa ja täynnä tarmoa.

Tällä hetkellä edessä on enää kolme kertaa ja kuinka ollakaan alkaa olla sellainen fiilis, että enää ei jaksaisi sitten niin pätkääkään. Toki takana on jo sen verran hoitokertoja, että jaksamattomuudelle on varmasti varsin selkeät syynsä, mutta sen oheen tulleelle levottomuudelle ja kärsimättömyydelle syyt löytynevät näköetäisyydellä siintävästä maaliviivasta. Jotenkaan ei enää vain jaksaisi.

Toisaalta taas jos kertojen määrä olisi pysynyt alkuperäisessä eli kuudessatoista oltaisiin vasta puolessa välissä ja varmasti jaksaisi. Nämä fiilikset tulisivat siten vasta parin kuukauden päästä ja nyt iloittaisiin jäljellä olevasta toisesta mokomasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti