Luonnollista vastustuskykyä

”Tämä sametinpehmeä, elinvoimaa hehkuva Elovena Välipalajuoma tekee olosi tarmokkaaksi ja saa päiväsi maistumaan auringolta”, lause Elovena Välipalajuoma -tölkin kyljessä

Voitte vain arvata saiko. Lähinnä juoma alkoi maistua samalta kuin suoneen tippuvat sytostaatit. Tai en tiedä miltä ne todellisuudessa maistuvat, mutta suussa ne muodostavat makuja, jotka eivät sinne todellakaan kuuluisi.

Tuli siinä nojatuolissa istuskellessa mietiskeltyä myös, että paljokohan sitä saisi sellaisia pieniä Valion Gefilus -juomia oikein juoda, että ei tarvitsi ottaa hoitojen jälkeisiä Neupogen-pistoksia. Eivät ne tosin taida aivan samalla periaatteella vastustuskykyä lisätä, mutta ihan vain ajatuksena.

Sitten tuli mieleen särkylääkkeet. Ne lupaavaat toinen toistaan nopeampaa ja tehokkaampaa apua kivunlievitykseen, mutta jotenkin sitä alkaa epäillä mainoksissa esillä olevia tuotteita kun ei särky häviä edes kahdella 600 mg Buranalla.

Asia on alkanut pistää silmään luultavasti siksi, että työskentelen itse alalla jossa moisia lauseita kirjoitellaan ja koska olen jälleen kerran alkanut tuntea turhautumista ajatellessanikin töihin paluuta. Ei niin, etteikö lääkemainonta olisi joissain tapauksissa ihan tarpeellista ja varsin tiukasti säädeltyä (jotta sitä voisi verrata muuhun mainontaan), mutta paljonko ihminen oikeasti tarvitsee lääkkeitä?

Olen hoitoni aikana kysynyt monelta lääkäriltä, että pitäisikö minun mahdollisesti käyttää jotain lisäravinteita, vitamiineja ynnä muita tuotteita, jotka auttaisivat toipumisessa tai vastustuskyvyn laskun myötä torjumaan kaikenlaisia pöpöjä. Ainut asia, jonka olen autettuna saanut kuulla on, että D-vitamiinia voisi syödä pimeänä aikana. Muusta ei kuulemma ole juurikaan näyttöä tai hyötyä.

Vaikea todentaa kuinka oikeassa lääkärit lausunnoissaan ovat, mutta ainakin asiat pistävät miettimään, että mihin terve ihminen tarvitsee lisää vastustuskykyä tai muita vatsan hienosäätöjä. Itselleni sanottiin, että tässäkin tilanteessa kaiken tarpeellisen saa monipuolisesta ruuasta ja kun totesin, ettenhän minä pysty syömään kovin monipuolisesti niin ruokaympyrä-ajattelu sai huutia ja minulle kerrottiin, että jos ei pelkkää makaronia popsi niin kyllä pärjää. Siis ei tietenkään koko elämäänsä, mutta pidempään kuin sairaus kestää.