Taas on puoli vuotta vierähtänyt. Blogin pariini olen sinä aikana palannut vain muutaman kerran. Toisella kerralla kävin lukemassa kirjoitukseni ensimmäisestä viimeiseen ja toisella piti tarkistaa, että vieläkö tämä on täällä. Ja täällähän tämä.
Kutsu huomenna olevaan kontrollikuvaukseen tuli suunnilleen seuraavalla viikolla edellisen kontrollikäynnin jälkeen. Eipä siinä mitään. Ainakin tiesi heti, että huolenpito jatkuu, mutta toki mieleen tuli myös ajatus hieman pidemmästä tauosta asiaan liittyvien hoitotoimien suhteen.
Puoli vuotta on mennyt hienosti. Mitään tautiin tai lähinnä ennen taudin diagnosointia edeltäneisiin oireisiin ei ole ilmaantunut. Välillä sitä on tuntenut jotain hoitojen aikaisia oloja varsinkin tiettyjen ruokien kohdalla. Pahimman ällötyksen aiheuttaa punaviini, jota en edelleenkään pysty juomaan, mutta jostain syystä myös vesimelonin olen joutunut uhraamaan ruokavaliostani. Liekö sitä tullut helppoutensa takia syötyä hoitojen aikana pahimpien olojen velloessa mahassa. Myös joitain ihan fyysisiä tuntemuksia on välillä palannut hetkeksi muistuttamaan hoidoista, mutta mitään pidempiaikaisempaa tai pysyvämpää ei ole ilmaantunut.
Kunto on palaillut normaaliksi tai suunnilleen samalle tasolle, jolla se oli pari vuotta sitten eli ennen yskän ja kuumeilun alkua. Hoitojen loputtua oli vaikea ymmärtää, että kuntoutuminen saattaa oikeasti kestää jopa vuoden ja, että yleensä se on jopa aivan normaaliaika. Keväällä ei esimerkiksi saunomisesta tullut vielä mitään, mutta nyt se tuntuu taas ihan hyvältä. Myös pidemmät lenkit sujuvat varsin mukavasti eikä palautuminenkaan vie tuhottomasti aikaa. Mitään ihmeempää kuntoutussuunnitelmaa en ole noudattanut vaan koittanut liikkua oman jaksamiseni rajoissa.
Vaikka asiat ovat kuten ovat niin siitä huolimatta huomiseen kuvaukseen meno hieman jännittää. Asteikolla yhdestä kymmeneen totuus lienee jossain kahdeksan huitteilla. Ja kuten olen tainnut joskus mainitakin niin kuvaushan ei sinänsä ole mitenkään jännittävä tai ihmeellinen vaan tulokset, jotka se tuo julki. Niiden kuulemista tosin pitää odotella vielä muutaman viikon eli ehkä pidän parin viikon tauon jännittämisessä ja jännitän loput vasta edellisenä iltana ja vastaanotolla odotellessani lääkärin kutsua.
Nyt unille ja huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti