Kaikki kunnossa

Kuvauksessa ei ollut näkynyt poikkeavia löydöksiä ja veriarvotkin olivat kohdillaan. Kaikki siis edelleen hyvin. Ja se jos mikä on hienoa!

Alitajuntakin on hieno asia. Se käsittelee puolestamme asioita, jotka mielessämme pyöriessä veisivät turhaa tilaa muilta toimiltamme ja luultavasti vain stressaisivat kamalasti. Alitajunnan ansiosta asioita voi tarkastella valikoidusti unissa ja kantaa vain sen tarvitseman energian seuraukset kehossaan eli ainakin minun tapauksessani huonosti nukutut yöt. Tai ainakin jotenkin näin itse ajattelen asian ja haluan uskoa. Totuudesta en mene takuuseen.

Kontrollikäynnin jälkeen kävi kuten olin uumoillutkin eli väsymys, mahdollisesti myös jonkinlainen levollisuus, alkoi hiljalleen vallata kehoani. Illalla nukahdin sohvalle ja nukuin yön muutenkin sikeästi. Vaikka edellisen vähintään kahden viikon aikana kertynyt väsymys painaa kuin olisi toipumassa flunssasta tai juossut liian pitkän lenkin helteisessä säässä niin kehossa se tuntuu jotenkin vain todella hyvältä. Mukavaa olla pitkästä aikaa väsynyt ja tietää, että sieltä se uni tulee kun pään saa taas tyynylle. Päivälläkin tuli.

Seuraava kontorolli onkin minulle kerrotuista ennakkotiedoista poiketen vasta vuoden päästä. Sekin tuntuu hienolta. Olosta ja sen muutoksista taudin uusiutumisen kuulemma yleisimmin huomaa. Kuvantamiset tuovat enemmänkin turvaa itse potilaalle kuin löytöjä tai vihjeitä syövän uusiutumisesta. Näin olen siis itse eräältä minua hoitaneelta lääkäriltä kuullut ja kyse oli käsittääkseni ainakin lymfoomista.

Mutta mitäpä sitä ei voisi sattua ilman syöpääkin. Kuten joskus olen tainnut kirjoittaakin, että uusiutuessaan se on sitten jo uusi tauti ja asia pitänee kohdata niistä lähtökohdista. Ei enää vuosi sitten sairastetun taudin näkökulmista. Nyt kuitenkin mennään näin ja se tuntuu hyvälle. Lääkäristä lähtiessäni alkoi eräissä liikennevaloissa päässäni soida tämän biisin kertosäe (tarinan voitte unohtaa). Ehkä vähän mauton valinta, mutta meininki on kohdillaan.