Helpottuneena olo on varsin heikko: huokaisu tyhjentää voimat. Olo on toisaalta pitkästä aikaa varsin rento ja levollinen ja tietynlainen jäykkyys on poissa. Jollain tavoin vain tuntuu, että hyvänkin tuloksen kuulleena pitää kerätä itsensä kasaan ennen kuin jaksaa taas jatkaa taistelua. Hoito ei tästä helpotu tai muutu vaan samoilla mennään kuin tähänkin asti. Ehkä sivuoireet ovat parilla viime kerralla hieman helpottaneet, mikä on tuonut lisää toiminnallisia päiviä hoitojen väliin ja muutenkin jaksamista. Saman soisi toki tulevaisuudessakin jatkuvan ellei keho sitten ala jo väsyä jatkuviin tiputuksiin. Mutta sitä nyt lienee tässä kohtaa aivan turha miettiä vaan mennä hoito kerrallaan kuten tähänkin asti.
Kontorollin tulos lämmittää mieltä aatoksistani huolimatta. En osaa siitä sen suurempaa meteliä pitää tai lippuja liehutella sen vuoksi, mutta kyllä se tuo hommaan huomattavasti lisää puhtia. Ja kaipa sitä välillä saa huokaista itsensä tyhjäksi ja hetken levätä. Pitää pienen tauon ja jatkaa ottelua taas kotvasen kuluttua. Nyt lienee varsin otollinen hetki siihen.
Hei taas!
VastaaPoistaNauti rennosta olosta, minkä olet totisesti ansainnut.
Ajatelin rohkaista sinua tuosta, kun epäilit, että jos kroppa ei kestä jatkuvia tiputuksia. Minä olen sairastanut vuodesta 2007 joulukuusta sakka. Eka sytot aloitettiin tammikuussa 2008. Niillä mentiin kesäkuun loppuun saakka ja sitten todettiin, että tauti on hellittänyt ja sytot lopetettin. Joulukuussa 2008 sitten pamahti uudestaan, tauti uusinut ja uudet sytostaatit aloitettiin heti tammikuussa 2009. Siitä alkaen hoidot ovat jatkuneet viime kesän 2kk:n taukoa lukuun ottamatta. Tiistaina taas tiputukseen ja toivottavasti vielä senkin jälkeen.
Näin kauan minulla on kroppa kestänyt, että kyllä sinullakin varmasti kestää niin pit-
kään, kun on tarpeen. Uskon ja toivon, että sinä paranet lyhyemällä ajalla.
Lippu korkealla eteenpäin ja tsemppiä kovasti!
terveisin Riitta (minulla on haimasyöpä)
Moikka Riitta,
VastaaPoistaJa hyvä kuulla, että keho kestää paljon, vaikka aina ei siltä tunnukaan. Ikävä, että tautisi ei ole vielä taittunut pitkästä hoidosta huolimatta, mutta asia lienee kuitenkin hyvissä käsissä koska sitä on säännöllisesti jatkettu. Toivottavasti syöpä jo alkaisi väsyä ja hellittäisi pikkuhiljaa otteensa.
Voimia ja valoisaa mieltä sinullekin!