elokuuta 24, 2011

Pikkuhiljaa putkahdellen

Viimeisestä hoitokerrasta on jo lähes neljä viikkoa eli olen saanut olla sytostaateitta jo kaksi viikkoa tavanomaista jaksoa kauemmin. Jaksaminen on ehkä hiljalleen alkanut lisääntyä vaikka luulenkin, että suurin harppaus on harhaa ja johtuu lähinnä mielen piristymisestä ja ensimmäisen kontrollikuvauksen tuloksista. Mitään suurempia odotuksia ei minulla ole kuntoutumiseni suhteen toisaalta edes ollut, mutta toki jo nyt huomaan, että syyskuun alkuun kaavailtuja hataria pohdintoja täytyy siirtää luultavasti ainakin kuukaudella. Mutta mitäs siitä, saapahan nyt nauttia tästä tekemättömyydestä hetken ihan ilman kuvotusta ja särkyjäkin.

Ensimmäisinä iltoina tulosten kuulemisen jälkeen huomasin, että vasta silloin aloin pikkuhiljaa aavistaa mitä kaikkea sitä on viimeisen vuoden aikana joutunut oikein kokemaan. Sitä on jotenkin elänyt niin päivän kerrallaan, että minkäänlaista kokonaiskuvaa sairaudesta tai sen seurauksista ei ole päässyt muodostumaan. Muutenkin ilmaan on putkahdellut kysymyksiä, joita hoitojen aikana ei halunnut tai edes osannut esittää. Useinhan asioiden käsittely alkaa vasta jälkeenpäin kun pahimmasta on jo selvitty. Omalla kohdallani asian aktiivista käsittelyä kuvaavampi termi lienee juurikin tuo putkahtelu. Ainakin vielä käsittelyyn liittyvä keskittynyt pohdinta on jäänyt vähemmälle ja ajatuksia on vain pompsahdellut päähäni.

Luulen kuitenkin, että jonkinlainen asian päättäminen voisi olla paikallaan, vaikka sitten vähän teennäisemminkin. Toisaalta Tyksin puolesta pääsee keskustelemaan myös ihan ammatti-ihmisten kanssa, mikä voisi olla vieläkin hedelmällisempää. En kuitenkaan halua vetää kuin korkeintaan uuden symbolisen lähtöviivan johonkin sairauden ja terveyden väliin. Niin paljon sitä on kuitenkin kaikesta oppinut ja saanut, vaikka sitten vähän rankemman kautta, että ei niistä halua luopua. Pahasta olosta, säryistä ja kivuista olen toki valmis päästämään irti, mutta niitä nyt on luultavasti kuitenkin luvassa joskus tulevaisuudessa. Muodossa tai toisessa.

Edelliseen lauseeseen tuntui ikävältä päättää, joten kirjoitin vielä tämän.

5 kommenttia:

  1. Oh, tulipas hivenen surullinen olo. Mikäli käsitin siis oikein, että lopetat blogin kirjoittamisen? Olisi kiinnostavaa tietää millaisia ajatuksia jälkikäteen mieleesi herää, mutta ymmärrän myös (kuten joskus kirjoitit) että tämä blogi on ollut sairausajan projekti. Iloinen fiilis kuitenkin siitä, että kaikki meni ja menee toivottavasti jatkossakin hyvin. Vaikka kirjoituksiasi on ollut antoisa lukea, toivotaan kuitenkin ettei vastaavan blogin kirjoittamiselle enää koskaan tule tarvetta.

    Kiitos kun jaoit tämän kaiken, parhautta elämääsi ja paljon kauniita päiviä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    En tosin ole vielä ajatellut haudata tai päättää tätä blogia. Viimeisen lauseeni oli tarkoitus päättää ainoastaan kirjoittamani teksti ei ihan koko projektia. Projektiksi tämä toki on tarkoitettu ja tekstejä tipahtelee luultavasti aikaisempaa harvemmin, mutta ajattelin vielä jatkaa jos vain edelleen onnistun saamaan ajatuksiani kirjoitettuun muotoon. Niitä kun asian tiimoilta edelleen päässäni varsin paljon muotoutuu. Pitänee jatkossa kuitenkin tarkentaa hieman ilmaisuani :-)

    VastaaPoista
  3. Hyvä että olin käsittänyt väärin! Ehkä päähäni oli jäänyt vain se ajatus, kun kirjoitit että jonain päivänä tulee aika päättää tämä blogi jne. Mutta hienoa että jaat ja jäät vielä blogin välityksellä meille.

    VastaaPoista
  4. Hei Juhani!
    Löysin blogisi vasta 5 minuuttia sitten ja ensiksi haluan sanoa että onnea, hoidot takana ja ELÄMÄ edessä. Eikö niin.Minuakin kiinnostaisi kuulla, mitä ajattelet tulevaisuudessa.

    Nimimerkillä lymfoomalapsen äiti.

    http://hyviksetvoittaapahikset.vuodatus.net

    VastaaPoista
  5. Kiitos paljon! Kokemus ei tosiaan ollut miellyttävimmästä päästä, mutta todella opettavainen ja ajatuksia herättävä. En silti toivo kenellekään moista koulua, jotta saisi huomata miten totta kaikki elämään perusasioihin liittyvät ja kliseiksi miellettävät sanonnat ovat.

    Blogillasi on hyvä nimi. Juuri noin minäkin uskon!

    Todella paljon voimia taisteluun ja valoa kaiken tämän ulkoisen harmauden ja pimeyden keskelle!

    VastaaPoista