12 projektia eli kuinka homma on sujunut hoitokerrasta toiseen

Olen ottanut jokaisen hoitokerran ja sitä seuraavan toipumisajan omana yksittäisenä projektina. En tiedä onko sitä kautta muodostunut ennalta arvattava rutiini tehnyt hommasta raskaamman vai pitänyt asian jotenkin hallinnassa ja minut järjissäni.

Jokainen kerta on mennyt lähes saman kaavan mukaisesti. Kovin koettelemus yleensä on aamu. Kun saa itsensä ylös, jotain täytettä tyhjään vatsaan (yleensä puuroa ja kahvia) ja vaatteet päälle niin tuntee itsensä jo jonkinlaiseksi voittajaksi. Näin itsekseen kotona ollessa asiaan on kiinnittänyt normaalia selvästi enemmän huomiota. Tavallisesti kaikki on mennyt vähän siinä sivussa, vaikka toki asiat on pitänyt huomioida, jotta ne eivät unohtuisi.

Joka kerta pitäisi muistaa juoda reilusti ainakin pari päivää hoidon jälkeen. Näin helteellä tarvittavan nesteen määrää voi vain arvailla ja niihin lukemiin sen vuoksi olen tuskin päässytkään. Pahoinvoinninestolääkkeiden (Zofran 8 mg) syöminen olisi hyvä aloittaa samana iltana kuin hoito annetaan ja jatkaa voinnin mukaan seuraavat päivät. Itselläni lääkkeitä on kulunut joka kerta paketillinen eli olen syönyt niitä hoitopäivästä viiden päivän ajan aamuin illoin.

Zofranin haittavaikutuksena on ummetus, joten samat päivät kun syön sitä pitäisi iltaisin muistaa ottaa noin 10 tippaa ummetuslääkettä (Laxoberon, tipat). Kyseistä lääkettä saa myös jonkinlaisina kapseleina, mutta tipat ovat ainakin omalla kohdallani osoittautuneet toimiviksi kunhan pitää huolen määrästä eikä truuttaa ihan sattuman varaisesti kuten jotkut ovat kuulemma tehneet.

Kahden päivän päästä hoidosta on aloitettava valkosolujen kasvutekijä -pistokset (Neupogen Novum 0,96 mg/ml). Niitä piikitetään viisi seuraavaa päivää. Yleensä kolmantena päivänä alkavat lääkkestä johtuvat luu-/lihassäryt, joita koitan hillitä 2-3 särkylääkkeellä (Burana 600mg) päivässä. Tässä kohtaa alkaa välillä myös suoni, johon sytostaatit on tiputettu, särkeä. Suonisärkyä ei onneksi ole tullut joka kerta, mutta sen tullessa Buranan määrä pahimmillaan tuplaantuu.

Burana ei yleensä maksimimäärässäänkään vie särkyä kokonaan pois, mutta lieventää sitä kuitenkin sen verran, että pystyy ajattelemaan jotain muutakin kuin kipua.

Ja sitten pitäisi vielä muistaa syödä, vaikka ei ole nälkä ja kaikki maistuu samalta liuottimen ja suolan sekoitukselta. Viidennen päivän kohdalla asia on yleensä jonkin verran korjaantunut ja ruoka on alkanut taas maistua kohtalaisesti. Samalla myös hajut normalisoituvat ja jääkaapinkin voi avata ilman suurempaa kuvotusta.

Ensimmäinen viikko menee jotakuinkin tämän kaavan mukaan ja toinen viikko menee sitten vaihtelevalla menestyksellä. Aluksi se oli aina jaksava ja touhukas, mutta loppua kohden tilanne näyttää muuttuneen niin, että jaksavia päiviä on enää korkeintaan yksi tai kaksi. Hoitoa edeltävän päivän verikokeissa olen joka kerta jaksanut käydä ja näin ollen myös uuteen hoitokertaan olen ehtinyt aina kohtalaiseen kuntoon.

I Like Zofran

Viimeisen hoitokerran jälkeen sain uuden pahoinvoinninestolääkkeen (Zofran), joka on toiminut edellistä lääkettä (Primperan) huomattavasti paremmin. Vaikka hoitokerta itsessään oli jotenkin ahdistava (kättä särki, vilutti ja oli muutenkin huono olla) on lääke pitänyt kuvotuksen varsin kiitettävästi loitolla. Myös pää ja ajatukset ovat pysyneet ensiksi käyttämäni pillerin sivuoireita huomattavasti selkeämpinä.

Voisi sanoa, että välillä oloni on ollut jopa lähes normaali. Tässä kohtaa normaali ei tosin tarkoita sitä tavanomaista oloa, joka minulla oli vaikkapa viime kesänä ennen epämääräisen kuumeilun alkamista vaan ennemminkin tilaa, jossa pystyy oma-aloitteisesti tarttumaan askareisiin ja viemään ne alusta loppuun. Tilaa jossa tuoksut pysyvät tuoksuina ja ajatukset arkisina.

Arkisten ajatusten väliin tuppaa vain välillä ikävästi tunkemaan loppuviikosta tulevat kontrollikuvauksen tulokset. Toisaalta jos uskoisi lääkäriä ja uskaltaisi omasta olosta jotain ennustaa niin ehkä niistä ei kannattaisi sen enempää huolta kantaa. Ja ehkäpä en nyt kannakaan vaan menen pihalle paistavaan aurinkoon istuskelemaan ja katsomaan kun lapset leikkivät jotain missä kiivetään kepit kädessä leikkimökin katolle ja pallo lentää.