I Like Zofran

Viimeisen hoitokerran jälkeen sain uuden pahoinvoinninestolääkkeen (Zofran), joka on toiminut edellistä lääkettä (Primperan) huomattavasti paremmin. Vaikka hoitokerta itsessään oli jotenkin ahdistava (kättä särki, vilutti ja oli muutenkin huono olla) on lääke pitänyt kuvotuksen varsin kiitettävästi loitolla. Myös pää ja ajatukset ovat pysyneet ensiksi käyttämäni pillerin sivuoireita huomattavasti selkeämpinä.

Voisi sanoa, että välillä oloni on ollut jopa lähes normaali. Tässä kohtaa normaali ei tosin tarkoita sitä tavanomaista oloa, joka minulla oli vaikkapa viime kesänä ennen epämääräisen kuumeilun alkamista vaan ennemminkin tilaa, jossa pystyy oma-aloitteisesti tarttumaan askareisiin ja viemään ne alusta loppuun. Tilaa jossa tuoksut pysyvät tuoksuina ja ajatukset arkisina.

Arkisten ajatusten väliin tuppaa vain välillä ikävästi tunkemaan loppuviikosta tulevat kontrollikuvauksen tulokset. Toisaalta jos uskoisi lääkäriä ja uskaltaisi omasta olosta jotain ennustaa niin ehkä niistä ei kannattaisi sen enempää huolta kantaa. Ja ehkäpä en nyt kannakaan vaan menen pihalle paistavaan aurinkoon istuskelemaan ja katsomaan kun lapset leikkivät jotain missä kiivetään kepit kädessä leikkimökin katolle ja pallo lentää.

Arki rulaa

Ennen oli illat ja viikonloput. Nykyään on aamut ja arki. Sunnuntaissa on parasta, että huomenna on maanantai ja illoissa se, että kohta on taas aamu. Arkisin tuntee, että maailma pyörii jälleen, vaikka itse vain olla möllöttäisi. Aamuissa taas on sellaista kasvun voimaa, että tästä lähtee, vaikka itsellä ei mihinkään lähtisikään. Olennaisinta lienee kuitenkin mahdollisuus. Ei niinkään se voiko vaiko eikö.

Tällä hetkellä tärkeintä tuntuu olevan, että arki pyörii ja minä siinä mukana. Lapset ovat tarpeineen tähän tarkoitukseen todella oiva moottori. Samoin on taloutemme pienin yksilö, jonka syntymäajankohtaa viime vuoden lopussa hieman epäilin. Mietin, että voisiko lapsi enää huonompaan hetkeen syntyä, vaikka silloin ei ollut vielä aavistustakaan tulevasta diagnoosistani. Syntymän jälkeen ajatukset kääntyivät kuitenkin täysin ylösalaisin. Hetki oli luultavasti sittenkin yksi parhaista: pahoinvointia estämään määrätty Primperan ei pärjää tehoissa suoraan silmiin tuijottavalle pienelle hymypojalle, eikä monen tuhannen kappaleen iTunes-kirjastosta ole helppoa löytää kilpailijaa iloiselle jokeltelulle.