Tänään kävin kaksi kertaa lääkärissä ja puheterapeutin luona. Kohtalainen saldo yhdelle päivälle, sanoisin. Ensimmäinen lääkäri leikkasi kaksi kuukautta sitten koepalan välikarsinastani ja tarkisteli nyt leikkauksen seurauksena tulleen lievän äänihuulihalvauksen vointia. Ei kuulemma muutoksia. Ei niin hyvään kuin pahaankaan.
Koska hermoni eivät halua parantua itsestään sain tänään puheterapeutilta omituisia harjoituksia käheän ääneni normalisoimiseksi. Yhdessä harjoituksessa joudun puhaltelemaan lasiputkella pakasterasiassa olevaan veteen ja päästelemään erilaisia booo-äänteitä. Pääasiassa vettä pärskyy ympäriinsä ja naurattaa, mutta terapeutti vakuutteli siitä olevan ihan oikeasti hyötyäkin. Ja kyllähän se jossain tuolla kurkussa tuntuukin. Tuloksia nähtäneen muutaman viikon päästä, vaikkei takeita niiden näkymisestä tai oikeammin kuulumisesta voida antaakaan.
Kolmas lääkinnällinen kohtaaminen oli hammaslääkäri. Käynnin aiheutin suurilta osin ihan itse, vaikka syöpäosaston lääkäri asiaa suosittelikin asiaa kysyessäni. Siis, että kannattaa tarkistuttaa hammaskalusto ja selvittää tarvitseeko mahdollisesti tehdä jotain isompia operaatioita hoitojen aikana. Joita ei sitten kuulemma välttämättä pystyttäisi juuri hoidoista johtuen edes tekemään. No, kaipa siinäkin jokin logiikka oli, mutta pääasiassa kävin lääkärissä vain oman mielenrauhani takia. Toki pienellä riskillä, sillä olisihan tulos voinut olla montakin reikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti