maaliskuuta 16, 2011

Julkisia tuntoja

Eräs päivä työntäessäni lastenvaunuja puoleen pyörään ylettyvässä sohjossa meinasi mennä hermo. Ei mennyt, mutta tuli hirvittävä hiki. Puskiessani läpi auraamattomien kävelyteiden mietin myös, että mitäköhän järkeä tällaisen blogin kirjoittamisessa oikein on ja ketä edes kiinnostaa minun elämäni tai ennemminkin siitä lohkaistu pieni palanen, sairauteni.

Ymmärsin siinä lumihankea kyntäessäni, että tämä on luultavasti yhdelainen tapa pakottaa itseni käsittelemään näitä asioita. Itseäni varten tekemät muistiinpanot jäävät ainakin minulla vain keskeneräisiksi teksteiksi, joita parin päivän jälkeen ei jaksa enää edes kirjoitella. Julkaistessani nämä ihmisten ilmoille tulee tekstit kirjoitettua loppuun tai ainakin jollain tapaa valmiimmiksi. Vähän samoin kuin käy ajatuksen kanssa, jonka puhuu suustaan pihalle. Onhan näissäkin toki puutteensa ja kirjoitusvirheensä, mutta eivätpähän jää pelkiksi kirjaimiksi yksinäiseen Word-tiedostoon.

Toisaalta ajattelen myös, että joistain sairauteeni liittyvistä asioista voisi olla hyötyä joillekin saman diagnoosin saaneille. Ainakin itse olen saanut apua lukiessani syöpään sairastuneiden kirjoituksia hoidoista ja niihin liittyvistä ajatuksista, joten ehkäpä voin näin antaa jotain myös takaisin.

Pääni sisäiset pörinät, kuten tämä kirjoitus, lienevät myös yhdenlaista omaa terapiaa, joka sekin tosin kumpuaa sisälläni vellovasta taudista ja sen synnyttämistä mietelmistä. Tätä kautta on, tai olisi, tavallaan myös helppo kertoa ystäville ja kavereille taudin kulusta ja omasta olostaan hoitojen varrella. Vielä vain kun kehtaisi antaa tämän osoitteen jollekulle tutulleni.

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä taistoon! ...Mulla läheiset eksyivät itse sivuilleni, kun sairauteni oli jo remissiossa. Tää ulos suollettu ajatuksen virta on terapeuttista, jatka samaan rataa! Käyn aina silloin tällöin lukemassa kuulumisiasi.

    t.Riikka

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta! Toivottavasti oma sairautesi on edennyt hyvään suuntaan eli kohti parantumista. Mieluusti lukisin myös sinun kirjoituksiasi jos haluat niitä jakaa tai ne ovat vielä jossain nähtävillä.

    Niin ja tervetuloa lueskelemaan mitä tänne kuuluu kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista
  3. Julkisiahan ne ovat: http://riikka2006.vuodatus.net/

    Hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
  4. Moi, olen ihan random ja löysin sun blogin jostain, ja satunnaisesti käyn lukemassa.

    Tykkään selkeästä ja ytimekkäästä kirjoitustyylistäsi. Itsellä on odotteluvaihe meneillään, aikaa ja saikkuilua, tilanne avoin, mutta koko ajan kipeänä. Ei saman sairauden suuntaan tutkita, mutta ei kait sillä ole mitään merkitystä. Tuskastuttava epätietoisuus ja odottelu pisti mut kirjoittamaan.

    Uskon kyllä että näistä teksteistä moni samankaltaisessa tilanteessa oleva saa vertaistukea. Itselläni aina kaikissa tilanteissa kirjoittaminen (ja myös lukeminen) on toiminut terapeuttisena, niinkuin itsekin totesit, kirjoittaessa on pakko käsitellä asioita. Suosittelen jakamaan myös ystäville/ läheisille näitä tekstejä, niille keiden tekstejä haluaisit itse lukea jos tilanne olisi toisinpäin.

    Jatka ihmeessä kirjoittamista ja voimia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Kiitos palautteestasi! Ehkä minäkin tästä pikkuhiljaa rohkenen jakaa osoitetta kavereilleni luettavaksi.

    Voimia myös itsellesi! Vaikuttaa varsin piinalliselta etsiskelyltä sinunkin tapauksesi. Toivottavasti vastauksia löytyisi ja siihen sopiva hoito jos sellainen on tarpeen.

    Aurinkoa!

    VastaaPoista
  6. Hei, löysin blogisi kun etsin jotain tällaista. Perhepiirissämme käydään läpi juuri tätä samaa ja kaikki on vielä ihan alkutekijöissään. Rohkaisua ja vertaistukea siis. Kaikkea hyvää ja voimia sinulle sekä perheellesi!

    T:Marjo

    VastaaPoista
  7. Hei Marjo,

    Toivottavasti ajatukistani on ollut tukea ja aina saa toki kysyä lisää (esim. sähköpostilla) jos jokin kiinnostaa.

    Voimaa ja positiivista mieltä teille kaikesta huolimatta ja juurikin siksi!

    VastaaPoista